Onko tää tottakaan. On se. Sininen taivas, vielä sinisempi vesi, aurinko, pieni tuulenvire ja ainoa ääni tulee huojuvista heinistä ja muutamasta kalatiirasta. Siinä se. Mun sunnuntai-ilta.
Ensin katse eteenpäin.
Sitten vasempaan.
Vielä oikealle.
Ja taaksepäin.
Okei. Ihan yksin en kuitenkaan ollut. Kuten yhdestä kuvasta näkyy, taitaa herra J olla nokkaunilla kaiken uimisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti